Anna mä selitän - Miksi kutsun itseäni valoarkkitehdiksi?

Valoarkkitehti katsoo tilaa kokonaisuutena

Käytän itsestäni sanaa valoarkkitehti, koska en ajattele valaistusta irrallisena kerroksena, joka lisätään valmiiseen tilaan. Minulle valaistussuunnittelu on osa arkkitehtuuria ja sitä, miten tila nähdään, koetaan ja tunnetaan.

Katson tilaa kolmiulotteisesti. Katson arkkitehtuuria, materiaaleja, näkymiä, päivänvaloa ja sitä, miten ihminen liikkuu tilassa. Mietin, mitä haluan nostaa esiin, mitä jätän varjoon ja mihin katseen haluan kulkevan. Vasta sen jälkeen ratkaisen, millaisella valolla tämä maailma rakennetaan.

Olen koulutukseltani sisustusarkkitehti, ja siksi katson valaistusta aina osana suurempaa kokonaisuutta. Materiaalit, mittakaava, pinnat, värit ja tilan kolmiulotteisuus eivät ole valaistuksesta erillisiä asioita – ne määrittävät, miten valo tilassa käyttäytyy ja miltä se lopulta tuntuu.

Minua kiinnostaa myös ihminen tilan sisällä. Miten liikumme, mihin katsomme, missä pysähdymme ja miten tila muuttuu päivän ja illan aikana. Valaistussuunnittelu ei minulle ala kysymyksestä, millainen valaisin tilaan valitaan.

Se alkaa kysymyksestä:

Miltä tilassa pitäisi tuntua?

Sitten voidaan luoda maailma. Sellainen maailma missä yhdistyy tunnekokemus.